Lapset ovat elämäni suuri ilo. Nautin lasteni seurasta ja heidän kanssaan puuhastelusta. Nautin seuratessani heidän leikkejään, kasvuaan ja kehitystään. Iloitsen heidän onnistumisistaan ja uusista taidoista. Olen onnellinen seuratessani veljesten välistä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta. Toisinaan sydämeni on pakahtua siitä tunteesta, kun minulla on elämässäni on Suuret Ihmeet.

Olin työssäoppimisjaksolla päiväkodissa ja nautin myös päiväkodin lasten seurasta. Oli todella hienoa oppia tuntemaan lapset, huomata heidän erityispiirteensä. Jokainen lapsi oli kerrassaan valloittava omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Toisten kanssa synkkaa heti, toisten kanssa vaaditaan pidempi tutustuminen. Mutta kun jaksaa nähdä vaivan ja tutustua lapseen - siis todella tutustua - voi huomata, kuinka ihana ja ainutlaatuinen jokainen lapsi on. Ja kuinka nopeasti lapsiin kiintyykään! Vielä näin monta viikkoa työssäoppimisen jälkeenkin nämä piltit pienoiset ovat mielessäni ja ajatuksissani.

Lapset ovat Jumalan lahja, ehdottomasti. Ennen omia lapsia en osannut edes kuvitella, kuinka täydellisesti lapset ottavat paikan sydämessäni. Kuinka paljon rakastan lapsiani ja kuinka rakastan olla äiti. Kun pienet kädet tulevat halaamaan ja pieni suu muiskauttaa suukon poskelle. Se on onnea. Se on elämää.