Hotellin aamiaisella viereisessä pöydässä oli äiti ja isä pienen, arviolta 1,5-vuotiaan poikansa kanssa. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka tämä pieni lapsi teki oman tahtonsa selväksi vanhemmilleen, vaikka ei tuntunut puhuvan vielä ollenkaan. Äännähtelyt ja elekieli viestittivät vanhemmille asian. Lapsi halusi syödä itse ja vanhemmat antoivat hänen syödä, vaikka sotku olikin melkoinen. Välillä lapsi esitti äänekkäitäkin vastalauseita, jos häntä yritettiin auttaa. Ihailen tätä näkemääni. Itselleni on ollut vaikeaa sietää lapsen tekemää sotkua ruokapöydässä. Toki ymmärrän, että lapsen hienomotoriikka ei ole niin kehittynyt, että lapsi pystyisi syömään ruokaa tiputtamatta. Luulen, että lapsieni myötä olen kehittynyt tässäkin asiassa. Tahaton sotku ei haittaa, mutta tahallinen sotkeminen saa minut näkemään punaista.

En voi olla ihmettelemättä sitä, kuinka täydellinen ihminen on 1,5-vuotiaana - ja jo paljon pienempänäkin, heti vastasyntyneenä. Lapsi ottaa tilansa, saa viestinsä perille ilman puhuttua kieltäkin. Jo pienellä lapsella on oma temperamentti ja oma tahto, ja ne lapsi osaa tuoda selkeästi ilmi. On tärkeää, että lapsen tahtoa kunnioitetaan, vaikka aina ei oltaisi hänen kanssaan samaa mieltä. Aikuinen määrää rajat, joiden sisällä myös lapsi saa vaikuttaa.

Itse olen joutunut opettelemaan tätä lapsen tahdon kunnioittamista meidän 5-vuotiaan kanssa. Poika on hyvin tarkka vaatteistaan, hänellä on aivan erilainen maku vaatteiden suhteen kuin äidillä. Osa isoveljien entisistä vaatteista ei kelpaa ollenkaan; ovat joko vääränvärisiä tai -kuosisia. En oikein uskalla ostaa pojalle edes paitaa ilman, että hän on saanut esittää oman mielipiteensä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poika päättää, millaisiin vaatteisiin pukeutuu, vaan kyllä se lopullinen päätösvalta on edelleen minulla. Voin esittää pari vaihtoehtoa, joista poika saa valita mieleisensä. Tämä toimii. Esimerkiksi talvihaalaria ostettaessa olin itse päätynyt tietynlaiseen haalariin, jonka poika teilasi välittömästi. Sen jälkeen annoin pari vaihtoehtoa, joista poika valitsi mieleisensä. Näin meistä kumpikin on tyytyväinen ja pojalla on talveksi hyvä haalari, jota hän myös mielellään käyttää.

Ei sen siis aina tarvitse olla iso asia, jossa lapsen mielipidettä tai halua kunnioitetaan. Kun lasta kuunnellaan, lapsi saa kokemuksen siitä, että hänenkin mielipiteellään on merkitystä. Tämä kasvattaa myös lapsen itseluottamusta, josta on turvaa myöhemmin elämässä. Ehkäpä lapsi sitten aikuisenakin uskaltaa sanoa oman mielipiteensä asioista eikä vain myötäile toisia.