Käsite kasvatuskumppanuus oli minulle aiemmin uusi ja vieras, mutta olen tämän syksyn ja talven aikana todennut, että onneksi sellainen on olemassa. Kaksi nuorinta lastani aloittivat tänä syksynä päivähoidon aivan ihanalla perhepäivähoitajalla. Minä äitinä jännitin hoidon alkamista varmasti paljon enemmän kuin pojat. Minulle on ollut hyvin tärkeää kuulla, kuinka poikien hoitopäivä on sujunut, onko ruoka maistunut ja onko pienempi nukkunut päiväunet. Perhepäivähoitajallekin tilanne on uusi, sillä hän aloitti työt tänä syksynä. Siksi tämä kasvatuskumppanuus on ehkä ollut hieman hakusessa. Tuonti- ja hakutilanteissa hoitaja ei ole kertonut hoitopäivistä oikein mitään, vaan on pitänyt itse kysellä.

Välillä hoitotäti oli pitkällä sairaslomalla ja pojat olivat varahoidossa. Onneksi saivat olla yhdessä samassa ryhmässä ja samassa hoitopaikassa koko sairasloman ajan. Edelleen olin hyvin kiinnostunut siitä, kuinka poikieni päivä oli sujunut. Olihan tilanne meille taas uusi. Täällä hoitopaikassa muistettiin kertoa päivän sujumisesta.

Erityisesti tällaisissa uusissa muutostilanteissa on mielestäni tärkeää, että kasvatushenkilöstö kertoo lasten päivästä. Vaikka mitään erityistä ei olisi tapahtunutkaan, lämmittää äidin sydäntä tieto siitä, että lapsi on syönyt ja nukkunut päiväunensa. Eikä lapsi aina osaa kertoa sitäkään, mitä on päivän aikana tehnyt. On myös tärkeää, että henkilökunta kuuntelee lapsen vanhempia. Ovathan vanhemmat lapsensa parhaita asiantuntijoita. Vanhemmille tulee antaa positiivista palautetta lapsesta, mutta on uskallettava puuttua myös ikäviin asioihin, jos niitä tulee. On toimittava yhdessä lapsen parhaaksi. Tästä johtuen myös vanhempien olisi oltava avoimia päivähoidon suuntaan; kerrottava päivähoidon henkilökunnalla, jos esimerkiksi lapsen elämässä on tapahtunut muutoksia, jotka voivat vaikuttaa vaikkapa lapsen käyttäytymiseen. Mm. vanhempien avioero, jonkun läheisen kuolema, muutto tai sisaruksen syntymä ovat tällaisia asioita. Itse pidän tärkeänä, että lasteni hoitaja tietää, milloin olen koulussa lähijaksolla. Äidin poissaololla on iso vaikutus lapsiini, joten hoitajan on helpompi ymmärtää esimerkiksi lapsen itkuisuutta, jos hänellä on tieto äidin poissaolosta.

Vanhemmat ovat niin lähellä lastaan, että saattavat joskus olla sokeita lapsen toiminnalle. Tämän huomasin vuosi sitten itsestäni, kun kävin arviointikeskustelussa vanhimman poikani opettajan kanssa. Poika oli silloin toisella luokalla. Opettaja oli huomannut pojalla keskittymisvaikeuksia, joita ei kotona näkynyt. Opettajan kanssa käymäni keskustelun perusteella kiirehdin pojan kontrolliaikaa lastenneurologian poliklikalle, jossa neurologi diagnosoi pojalla adhd:n. En olisi osannut epäillä tätä ilman opettajan huomiota! Olen opettajalle hyvin kiitollinen, sillä hänen ansiostaan poika pääsi nopeammin lääkäriin, sai lääkityksen, joka helpottaa elämää sekä tukitoimia myös koulussa.