Olen miettinyt, miten valtavaa taitoa ja hienosäätöä kasvattajalta vaatii luonteeltaan ja erityistarpeiltaan erilaiset lapset. Tämä näkyy jo kotonakin, kun on neljä lasta ja jokainen luonteeltaan ja tarpeiltaan erilainen. On ujo ja arka adhd-lapsi, aivovamman saanut add-poika, voimakastahtoinen 5-vuotias ja helposti sopeutuva uhmaikäinen. Ja lisäksi jokainen reagoi omalla tavallaan siihen, kun äiti aloitti opiskelun.

Lapsen luonne ja tarpeet on tunnettava hyvin, että lasta osaa kasvaa parhaalla mahdollisella tavalla. Se, mikä toimii yhdellä lapsella, ei välttämättä toimikaan toisella. Ja se mikä on hyväksi yhdelle, ei välttämättä ole toiselle. Kasvattajana joutuukin jatkuvasti olemaan tuntosarvet pystyssä oppiakseen, mikä on juuri tälle lapselle hyväksi. Lisäksi lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan, joten se, mikä toimi vuosi sitten, ei välttämättä toimi enää.

Jokaiselle lapselle haluaa antaa parhaat mahdolliset eväät elämää varten. Tärkeimpiä asioita kasvatuksessa onkin sitoutuneisuus ja läsnäolo, rakkauden ja rajojen lisäksi. Esimerkiksi rajoja voi olla vaikea asettaa oikein, jos ei todella tunne lasta. Ja lasta ei voi todella tuntea, jos ei ole sitoutunut ja läsnä. Meidänkin perheessämme lapsilla on erilaiset rajat, luonnollisesti lasten ikäeroista johtuen, mutta myös lasten luonne-eroista ja erityistarpeista johtuen. 8-vuotias erityislapsi tarvitsee pihalla enemmän valvontaa kuin 5-vuotias, tai jopa enemmän kuin 3-vuotias. 10-vuotias tarvitsee hellää "pakottamista" tilanteissa, joissa uudet ihmiset ja tilanteet pelottavat. Pienemmän uskaltautuvat mukaan omasta mielenkiinnosta.

Samanlaista herkkyyttä vaaditaan myös ammattikasvattajalta. Lapsia ei pitäisi kohdella liukuhihnamaisesti, vaan jokaisella ammattikasvattajalla pitäisi olla aikaa ja halua tutustua juuri tähän lapseen. Toisaalta minusta on vanhempien velvollisuus kertoa, jos lapsi on esimerkiksi ujo, jolloin tämä voidaan paremmin ottaa huomioon kaikessa toiminnassa. Nämä erilaiset lapset varmasti asettavat omat haasteensa päivähoidossa, jossa resurssit on monesti liian vähäiset. Voikin miettiä, onko henkilökunnalla todella mahdollisuus tutustua lapseen ja tukea hänen kasvuaan parhaalla mahdollisella tavalla. Oma kokemukseni on, että kyllä on. Meillä on hyviä kokemuksia päivähoidosta ja toivon, että kaikilla muillakin lapsilla olisi.