Kuulin ystävältäni jutun hänen ystävänsä kohta 3-vuotiaasta pojasta. Poika on luonteeltaan varsin vilkas ja omaa tahtoa on paljon, niinkuin tietysti ikään kuuluu. Päiväkodissa on tullut esiin ongelma, kun henkilökunta ei saa poikaa ulos. Poika ei halua ulos eikä suostu pukemaan, joten jonkun henkilökunnasta on jäätävä pojan kanssa sisälle.

Olen aivan ihmeissäni. Kuinka näin pienelle lapselle on päiväkodissa annettu päätösvalta ulkoilun suhteen?! Eihän se ole lapsen asia päättää, meneekö ulos vai ei. Ulos mennään, kun on ulkoilun aika. Entä jos lapsi ei halua mennä päiväunille tai syömään? Eikö hänen tarvitse sitäkään? Tai entä jos muutkin ryhmän lapset päättävät, etteivät halua ulos? Eikö kukaan mene ulos? Yksinkertaisesti on asioita, joita lapset eivät päätä ja tämä on sellainen.

On pakko ihmetellä päiväkodin henkilökunnan toimintaa, kuinka tällaiseen tilanteeseen on päädytty. Uskon ja osittain tiedänkin, että tässä uudessa päiväkodissa on ammattitaitoista ja kokenutta henkilökuntaa. Kuinka sitten yksi lapsi voi pompottaa heitä tällä tavalla? Kuinka he eivät vain pue lasta ja laita pihalle muiden mukana?

Kuinka tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia? Jos päiväkodissa on periaate, että lapsi pukee itse päällensä, ollaankin vaikeuksissa, jos lapsi itsepäisesti kieltäytyy pukemasta. Pukeeko sitten aikuinen? Mitä se viestittää lapselle? Onko lapsi sittenkin voittaja, jos aikuinen pukee hänet? Sitäkö hän on kiukuttelullaan halunnutkin? Sain sen käsityksen, että lapsi kuitenkin nauttii ulkoilusta. Vain uloslähteminen (ja myös sisälle tuleminen) ovat hänelle vaikeita; kuten myös monelle muulle 3-vuotiaalle.

Kun kuulin tästä asiasta, ensireaktioni oli, että onpas henkilökunta ammattitaidotonta, kun eivät saa yhtä 3-vuotiasta ulos. Tarkemmin asiaa mietittyäni minulle selvisi, että ei asia olekaan niin yksinkertainen. Ja tietenkään en tiedä kaikkia asiaan liittyviä kantoja; olen kuullut vain tämän yhden version. Sen tiedän, että vanhempien kanssa on sovittu, että lapsi puetaan ulos vaikka väkisin. Tätä mieltä minäkin olen, sillä lapsi ei voi päättää, lähteekö hän ulos vai ei. Tietysti tuossa pukemistilanteessa tarvitaan sitten sitä ammattitaitoa, että kaiken raivonsa keskellä lapsi tuntee olevansa turvassa ja hyväksytty omana itsenään.